Karkkia, kepposia ja sorron yötä

Eletään lokakuun viimeistä viikonloppua, jota kauppaliikkeet ovat vuosien saatossa yhä enemmän kutsuneet Halloweeniksi. Tapahtuma on tuotu rapakon takaa ja se luo kieltämättä tervetullutta aktiviteettia synkkään syksyyn ja vaikka itse en vanhoillisena ihmisenä Halloweenia vietäkään, olin silti kollaamassa autotallia teinien pyytäessä: ”Missä ne meidän Halloween-jutut ovat?”

Tähän maailmanaikaan ihmiset tarvitsevat arkeensa iloa ja valoa tuovia asioita sekä muuta ajateltavaa.

Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on kestänyt lähes kaksi vuotta. Koronapandemia saatiin kertaalleen osin selätettyä, mutta uudet variantit ovat taas nostaneet päätään.

Varotoimena lintuinfluenssan taltuttamiseksi päätettiin hävittää suuret määrät turkiseläimiä, joka oli turkiselinkeinolle kova isku, ja sudet lahtaavat yksin tai porukalla kotieläimiä. Terrorismi on nostanut länsimaissa päätään ja Gazassa tarvittaisiin metri lunta, jotta tunteet jäähtyisivät puolin ja toisin.

Jengirikollisuus ja katujen turvattomuus kukoistavat maamme suurimmissa kaupungeissa. Yleinen turvallisuuden tunne on säröillä.

Edellä mainituista uhkakuvista huolimatta elämän on jatkuttava myös Arkadianmäellä.

Menneet viikot ovat olleet eduskunnassa varsin vilkkaita esimerkiksi vuoden 2024 talousarvion vuoksi. Hallituspuolueiden suurena huolenaiheena on taloustilanne ja etenkin velkaantuminen, johon Suomi on ajautunut viime vuosien aikana.

Maamme on elänyt yli varojensa jo pitkään ja velkarahalla on yritetty korjata holtitonta taloudenpitoa. Löysällä velanotolla on seurauksensa – pelkästään ensi vuodelle korkomenoihin budjetoidaan yli 3 miljardia euroa.

Hyvinvointiyhteiskunta ei voi jatkaa lähellekään samalla tasolla, ellei korjaavia liikkeitä tehdä. Löysää rahanjakoa ympäri maailmaa tulee karsia kovalla kädellä, eikä pienen Suomen pidä olla koko maailman sosiaalitoimisto ja ilmaston pelastaja.

Asioita ei toki pystytä muuttamaan vain sormia napsauttamalla, vaan ”Suomi-laivan” kurssin kääntäminen vaatii ainakin kaksi hallituskautta.

Kesän rasismisyytösten päätyttyä hallituksen luottamusäänestykseen, oppositio laittoi uuden levyn soimaan.

Budjettikeskustelussa salissa kuului kaikuja 1970-luvun propagandalauluista. Oppositio aloitti kovan vastakkainasettelun, eikä juuri mikään budjettiesittelyssä näyttänyt olevan hyvää.

Murskatuomion lisäksi tuotiin välikysymys, jossa kysymyksen laatijat vaativat istuvan hallituksen tekemään korjaavia toimia itse luomaansa soteuudistukseen.

Välikysymyksessä kannettiin huolta lähipalveluista ja niiden turvaamisesta tulevaisuudessa. Laskelmat tässä mittavassa uudistuksessa pettivät pahan kerran ja lopputulemana on pahasti alijäämäiset hyvinvointialueet.

”Te olette nyt vastuussa” jäi soimaan korvamatona salikeskustelun jälkeen ja uutena edustajana ajattelin tulevaa nelivuotiskautta.

Näinkö todellakin isolla kirkolla asioita hoidetaan? Neljä vuotta saa huseerata miten vain, välittämättä seurauksista tai siitä, mitä lysti maksaa.

Kun valta vaihtuu, tarvitsee vain huutaa: ”Teidän vuoronne, te olette nyt vastuussa!” Helppoa kuin heinänteko – vai kuinka?

Anne Rintamäki