Joukkopsykoosia

Vuodenvaihteen aikoihin mediassa nostettiin taas kerran esille mielenkiintoisia tapahtumia maamme idänsuhteissa 1980-90 -luvuilla. Kirjoituksissa ihmetellään, kuinka hämmästyttävän helposti suomalaispoliitikot altistivat itsensä kaikelle Moskovasta ohjatulle poliittiselle liturgialle ja painostukselle. Useat venäläispoliitikot kuvailivat asetelmaa suomalaiseksi joukkopsykoosiksi eli Moskovan onnistui alistaa poliitikkomme ruotuun niin tehokkaasti, että kaikessa toiminnassaan he vain miettivät, mitä Neuvostoliitto tästä sanoo ja ajattelee. Näistä nöyryytyksen ajoista kertoi aikansa kohuteos, Tassin eli Neuvostoliiton virallisen tietotoimiston kirjeenvaihtajan Aleksander Gorbunovin muistiinpanoihin perustuva Tehtaankatu 1.

Suomettuminen tuli esille tuolloin ja jo aiemminkin lähes kaikessa. Itänaapurin onnistui laittamaan maamme eturivin poliitikot kuriin niin hyvin, että me suomalaiset ryhdyimme jo rajoittamaan itse itseämme. Kirjassa kerrotaankin lukemattomia esimerkkejä tavoista, joilla KGB suometti maatamme yhdessä neuvostodiplomaattien kanssa.
Suhteita rakennettiin neuvostoliittolaisten toimesta huolella sopiviksi katsomiin suomalaispoliitikoihin.
Erään iltapäivälehtemme toimittajan mukaan kirjaa lukee tänä päivänäkin kuin hyytävänä varoituksena meille kaikille ja vertaa tilannetta Venäjän nykytilanteeseen.

¤ ¤ ¤

Niinpä niin. Eikö edes lähihistoria opeta meille mitään? Mediamme kauhistelee suomalaisten poliitikkojen 80-90-lukujen nöyristelyä, mutta sulkee silmänsä siltä, mitä tänä päivänä maassamme tapahtuu. Nyt nöyristelyn ja joukkopsykoosin kohde on vaihtunut Moskovasta Brysseliin. EU-Suomessa ei uskalleta käydä avointa, julkista ja tosiasioihin perustuvaa keskustelua unionista. Aivan niin kuin suomettumisen aikoihin, niin myös tänä päivänä johtavat poliitikkomme sekä tietysti tiedotusvälineemme on valjastettu kertomaan varsin yksipuolista totuutta unionin todellisista pyrkimyksistä, jotka ovat räikeässä ristiriidassa niiden maamme itsenäisyyden säilymislupausten kanssa, joilla meitä manipuloitiin allekirjoittamaan EU:n perustuslaki Roomassa syksyllä 2004.
Aivan niin kuin aiemminkin, niin eniten ihmetyttää, miten vähän me itse kummastelemme omaa elämänmenoamme. Suomesta on tehty vaihtoehdottomuuden maa, jossa kiistetään jyrkästi ongelmien olemassaolo.

¤ ¤ ¤

Perussuomalaiset lähti ainoana puolueena historiamme ensimmäisiin aluevaaleihin selkeällä ohjelmalla, jossa kaikessa painotetaan Suomalainen ensin -ajattelutapaa. Mitä vikaa siinä on?
Pidetään ensisijaisesti huolta meistä suomalaisista, ja varsinkin niistä, jotka eivät siihen itse kykene. Kyse on kansallisesta vastuusta. Ja jos rahaa jää, autetaan toki muitakin. Niin kuin olemme tähänkin asti tehneet.
Suomea on pidetty länsimaisen hyvinvoinnin esimerkkimaana. Valitettavasti kaikkien nähtävillä on, kuinka kulissit kaatuvat. Yhä useampi suomalainen voi huonosti, todella huonosti. Yhä useampi lapsi ja nuori kärsii mielenterveyshäiriöistä, ikäihmisillä rahat eivät riitä edes välttämättömään ja lapsia ei uskalleta tehdä.
Rahaa meillä on Suomessa enemmän kuin koskaan. Ne vaan menevät muualle kuin meidän suomalaisten hyväksi. Esimerkkejä ei tarvitse hakea kaukaa; punavihreä hallituksemme lapioi anteliaasti miljarditolkulla hyvinvointiamme Brysselin pohjattomaan kassaan yhä uusin verukkein. Huono maahanmuuttopolitiikka ja ilmastohysteria täydentävät tätä totaalista typeryyttä.
Perussuomalaisten lähestymistapa aluevaaleihin oli yksinkertaisen selvä: leikkaamalla näistä ylikansallisista hullutuksista, voimme panostaa Suomessa enemmän omaan terveydenhuoltoon, pystymme paremmin takaamaan ikäihmisillemme arvokkaan vanhuuden ja tuomaan lapsille ja nuorille toivoa huomisesta.

¤ ¤ ¤

Vaasaa on mainostettu jo toista vuotta välillä Suomen ja välillä jopa koko maailman onnellisemmaksi kaupungiksi. Ja täällä elää kuulemma maailman onnellisimmat ihmiset. Me vaasalaiset äänestimme maailman onnellisimman ihmisen, täällä järjestettiin onnellisuusiltaa, täältä löytyy maailman onnellisimmat opiskelijat, olemme lisäksi ainoastaan onnellisten tapahtumien kaupunki, löysimme onnellisuuden niityn Vaskiluodosta ja olemme yllättäneet itsemme onnellisuudella myös koronakriisin keskellä. Ja sokerina pohjalla nappasimme onnellisen ilmastoasiantuntijan Tukholmasta, jolla on repussaan onnellisia ideoita tuhdilla palkalla.
Huh! Siis onnellisuuden kehto on nimenomaan Vaasa, ei Pjongjang.
Ps. Miten tähän onnellisuuden teemaan sopii kaupungin uuden vuoden lahja ikäihmisillemme? Kaupungin tiedote kertoo, ettei ikäihmisillemme enää voida tarjota arvonlisäverottomia, edullisempia aterioita, vaan hintaa korotetaan. Ja selityksiä riittää. Törkeää rahastusta, sanon minä! Se siitä onnellisuudesta.

Juha Rantala
Perussuomalaiset
Vaasa
kaupunginvaltuutettu